museumguide.fi

Olin aikoinaan museonjohtajana Lappeenrannassa. Paikallisista taiteilijoista erottui Tampereelta rakkauden perässä muuttanut Unto Ahjotuli. Lappeenrannan taidemuseon muistonäyttelystä tuli nostalginen olo. Vaikka en itse erityisemmin vaikuttanut teosten hankintaan, taidemuseon kokoelmista koostettu näyttely osoittaa, että hyvää taidetta on ostettu lappeenrantalaisten yhteiseen taidekokoelmaan You can read this text in english from here Ehkä nostalgia vaikuttaa taustalla, mutta näyttely tuntuu suuremmalta kuin vain yhden salin laajuiselta. Yllätyin siitä, että Ahjotulen poptaiteesta ammentava taide tuntui täydellisen ajankohtaiselta. Kuraattori on oivallisesti rakentanut joukon Ahjotulen maalauksia jatkumoksi, sarjaksi, joka peilautuu tähän nykyiseenkin maailmaan. Maalaukset kuvaavat militarisoitumista sekä eriarvoistamiseen johtavia säästö- ja sopeutustoimia.  UNTO AHJOTULI. Veret seisauttava syksy. Staggering autumn.1992 Toivottavasti ei ole enne, että tämä näyttelyn johdanto ...

Nelivärinen uni on Kiasman uusi kokoelmanäyttely, joka on esillä tammikuuhun 2027 saakka. Unimaailma ja alitajunta näyttävät ajankohtaiselta aiheelta. Kansallisgallerian museoperheeseen kuuluvalla Sinebrychoffilla on jo helmikuussa avattu mainio Yö-näyttely You can read this text in english from here Koffilla näyttely on vain muutaman huoneen kokoinen ja käsittelytapa on tarinallisempi. Siellä tärkeässä roolissa on lisäksi runoilija Henriikka Tavi. Molempia näyttelyitä yhdistää ehkä monia aiemmin nähtyjä esityksiä vahvempi kuratointi. Näyttelyarkkitehtuuri, esillepano väreineen ja materiaalivalintoineen nousevat taiteen rinnalle muokkaamaan kävijän kokemusta. Kiasman Nelivärinen uni -näyttelyn introssa kerrotaan, että kävijää rohkaistaan tutustumaan teoksiin ilman pyrkimystä selittää niitä. Kohtaaminen nykytaiteen kanssa voi museon mukaan olla merkityksellinen silloinkin, kun kokemusta ei osaa pukea sanoiksi. Aika paljon taiteilijoista ja teoksista kuitenkin teosteksteissä kerrota...

Lontoossa asuvan ranskalaisen taiteilijan Marguerite Humeaun näyttely sijaitsee HAMin yläkerrassa, Ars Fennica -näyttelyn vieressä. Tilaa rajaa neliönmuotoinen valkoinen kangas. Mielestäni Humeaun teokset vaativat melko intiimin ja suljetun ympäristön tullakseen esitellyksi parhaalla mahdollisella tavalla. Kangas ympäröi osan teoksista ja ehkä muuttaa karun, korkean näyttelytilan ihmisläheisempään mittakaavaan. Samanlaisessa tarkoituksessa toimivat katonrajassa olevat valopallot, jotka tuovat etäisesti mieleen riisipaperivalaisimet. Tilan äänimaisema on miellyttävä Voit lukea tekstin englanniksi tästä Lattialla seisovia teoksia ei ole eristetty köysillä tai merkitty millään tavalla. Tämä on epäilemättä paras ratkaisu teosten kokemisen kannalta. Ymmärrän toki myös sen, miksi museovahtimestarit kiertelivät tilassa valppaina. Taideteosten materiaalit, usein vaha ja lasi, eivät ole erityisen iskunkestäviä. Humeaun taide vaatii tietynlaista mietiskelyä. Kerrokselliset vahapinnat ja orga...

Asuin Wienissä muutaman vuoden 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa. Tuo aika oli Suomessa aikamoista murroskautta. Lähtiessä Suomea verrattiin Pohjolan Japaniksi, palatessa olikin vastassa laman kourissa kärvistelevä ja Pohjois-Koreaan verrattu maa. No, nythän Suomea verrataan taas Japaniin. Taantuvia lapsiköyhiä teollisuusmaita molemmat Wienissä oli joka tapauksessa viihtyisää. Kaupunki oli muistini mukaan konservatiivinen ja rauhallinen paikka, jossa keisarikunnan menneisyydestä muistuttivat jättimäiset hallintorakennukset, ooppera, konserttitalo ja espanjalaisen ratsastuskoulun valkoiset Lipizzanerit. Toisaalta myös Adolf Loosin ornamenteista erkaantuvaa Loos-taloa esiteltiin arkkitehtuurikohteena. ​ Eräs rakennus jätti mieleen kuitenkin ehkä vahvimman muistijäljen. Kyseessä oli Josef Maria Olbrichin suunnittelema valkoinen Secession-talo. Rakennus kultaisine torneineen vaikutti joltain aivan erilaiselta kuin muu kaupunki. Muistaakseni rakennuksen restaurointi oli tuolloin vastikään ...

En ole jostain syystä tutustunut tarkemmin Anna Estarriolan taiteeseen. Jotkut muut ovat selvästi olleet paremmin kartalla, koska tämän katalonialaislähtöisen ja Helsingissä asuvan taiteilijan teoksia on hankittu useamman arvostetun taidemuseon kokoelmiin. Nyt hänen taiteeseensa on erinomainen tilaisuus tutustua, sillä  Amos Rexissä on esillä Estarriolan tähän asti laajin yksityisnäyttely. Kyseessä on epäilemättä, tähän asti, Helsingin tämän vuoden kiinnostavin näyttely Avustettu hengitys -teos hyödyntää hienosti elokuvaamisessa käytettyä sinistä taustaa – ja hengityskonetta, joka puhaltaa ilmaa rintakuvan suusta. En museon valaistuksessa havainnut hengityksen ilmaa, mutta jo ajatus oli riittävä. Siirtymä - avustettu hengitys . Kivisekoite, lääketieteellinen hengityskone, sininen maali (chroma key). Lääketieteellinen konsultointi Mireia Crehuet. Hengityskoneen tekniikka Timo Niemelä, Tomi Ilomäki, OneMed. Veistoksen malli Anne Hiekkaranta. Studioassistentit Ida Enegren, Arttu Po...