Amos Rex. Anna Estarriola 2025

En ole jostain syystä tutustunut tarkemmin Anna Estarriolan taiteeseen. Jotkut muut ovat selvästi olleet paremmin kartalla, koska tämän katalonialaislähtöisen ja Helsingissä asuvan taiteilijan teoksia on hankittu useamman arvostetun taidemuseon kokoelmiin. Nyt hänen taiteeseensa on erinomainen tilaisuus tutustua, sillä  Amos Rexissä on esillä Estarriolan tähän asti laajin yksityisnäyttely. Kyseessä on epäilemättä, tähän asti, Helsingin tämän vuoden kiinnostavin näyttely

Avustettu hengitys -teos hyödyntää hienosti elokuvaamisessa käytettyä sinistä taustaa – ja hengityskonetta, joka puhaltaa ilmaa rintakuvan suusta. En museon valaistuksessa havainnut hengityksen ilmaa, mutta jo ajatus oli riittävä. Siirtymä - avustettu hengitys. Kivisekoite, lääketieteellinen hengityskone, sininen maali (chroma key). Lääketieteellinen konsultointi Mireia Crehuet. Hengityskoneen tekniikka Timo Niemelä, Tomi Ilomäki, OneMed. Veistoksen malli Anne Hiekkaranta. Studioassistentit Ida Enegren, Arttu Polojärvi. 2019. Kuvattu näyttelystä

Näyttelyn esillepano on harvinaisen hallittua ja visuaalisesti viimeistelty. Voi myös kuvitella, että aika komplisoidut tekniset ratkaisut taideteoksissa ovat vaatineet työryhmältä paljon työtä ja säätämistä. Kovin pieni museo ei tällaista näyttelyä pystyisi tekemään. Siihen nähden, että Amoskaan ei ole mikään jättimuseo, on näyttelytekniikassa onnistuttu hyvin.

Näyttelyn esittelyssä kuraattorit kirjoittavat, että ”teokset muodostavat tilaan aaltoilevan rytmin, joka kannattelee läpi näyttelyn --. Installaatioista pikkuhiljaa paljastuvat kerrokset ja sisäkkäiset näkymät ovat kuin päättymättömän näytelmän kohtauksia.” Näin varmaankin onkin. Itselleni tuli mieleen myös kerran Valencian alueella näkemäni karnevaalikulkueen rytmi. Siinä katsoja pysyy paikallaan, mutta kulkueessa  teokset: jättimäiset ja groteskit nuket, koristeelliset tai pyhät hahmot ja musiikkiesitykset liikkuvat ohi katsojan.

Vaikka taiteilija asuu ja työskentelee Helsingissä, niin näyttely on mielestäni välimerellinen. Ihmiset videoissa eivät selvästikään ole kaamosalueella varjossa kasvaneita ja joissakin teoksissa voi halutessaan nähdä liittymiä katolisen kirkon kulttuuriperintöön kuten reliikkeihin, jotka voivat koostua esimerkiksi luista tai muista ruumiinosista.

 Teos, joka nousee ehkä muita enemmän esiin, on nimetty Hetkeksi.  Ainakin käydessäni näyttelyssä, juuri tämän teoksen äärelle yleisö kiinnittyi, ja kädet alkoivat hapuilla puhelinta valokuvaa varten. Akrobaatissa on tavoitettu jotain kompleksisuuden tunnetta ja vaaraa, epämukavuutta ja toisaalta hienoutta.

Teosteksti kuvaa tilannetta seuraavasti ”Kasvihuoneen kaltaisessa tilassa, kirkkaan kasvatuslampun alla tasapainoilee violettiin asuun puettu akrobaatti, jota vaimeasti muristen odottavat toukkamaiset olennot ympäröivät. Olentojen suhde yliluonnollisella tavalla hiuksillaan seisovaan hahmoon on epäselvä: lähestyvätkö toukat sitä uhkaavasti vai palvoen? Teoksessa pohditaan, mitä ja mihin pisteeseen asti asioita voi koettaa hallita; missä kontrollin rajat kulkevat? Installaatiossa nähtävä, mahdottomaan hetkeen pysäytetty kohtaus vertautuu ihmisten pyrkimyksiin kohti jotakin ääretöntä, ikuista ja vielä tavoittamatonta.” Ehkä teosta voi tarkastella siitäkin näkökulmasta, että taiteilija on näyttelytietojen mukaan opiskellut myös nykytanssia.

Teoksessa kuten Estarriolan näyttelyn useimmissa muissakin taideteoksissa on poikkeuksellisen laaja materiaalikirjo ja työryhmä taustalla. Tässä teostiedoiksi oli listattu seuraavaa. Materiaalit: 4-kanavainen ääni, kipsi, tekstiilit, synteettiset kuidut, metalli, puu, tekonurmi, valolaatikko. Äänisuunnittelu Joonas Pehrsson. Rakennesuunnittelu: Willem Heeffer, Pasi Mälkiä. Sirkusripustaja Pasi Warsell. Akrobatia-asiantuntijat Janne Aspvik, Maria Peltola. Akrobaattimalli Ilona Jäntti. Pukusuunnittelu ja toteutus Jaana Haaksiluoto. Tekninen tuotanto: Krister Gråhn, Mikko Inkinen, Johannes Jatkola, Pasi Mälkiä, Jonna Numminen, Tarja Väätänen. Studioassistentti Ignata Elana. Gösta Serlachiuksen taidesäätiö. 2023. Kuva näyttelystä

Matka-alttari jumaluudella -teoksen kuvataan saaneen vaikutteita Välimeren katolilaisesta kotialttariperinteestä, jossa pienikokoisia liikuteltavia alttareita kierrätettiin naapurilta naapurille. Jokainen piti alttaria kotonaan hetken, jonka jälkeen se luovutettiin eteenpäin. Alttarin sisään oli asetettu pyhimyksen, kuten Neitsyt Marian, kuva. Teoksessa näemme alttarin sisällä varttuneemman naishenkilön arkiaskareissaan.

 

Yksikanavainen video, veistetty puu. Esitys: Mercè Mañà. Kuvaus ja värimäärittely  Xavier Pérez. Puusepäntyöt Anna Estarriola, Markus Lantto, Rolf Steinsheim. Föreningen Konstsamfundetin kokoelmat /Amos Rex. 2015. Kuva näyttelystä

Instrumentti, jolla voi nähdä asioita, jotka ovat liian pieniä paljain silmin nähtäviksi on teos, joka muistuttaa hiukan Galileo Galilein ajan kaukoputkea, mutta suuntautuukin vihreälle näyttämölle. Näyttämöllä käyskentelee ihmisiä, joita voi tähystää instrumentilla.

Salitekstin mukaan tässä pohditaan paljain silmin näkymättömiin jääviä todellisuuksia ja samalla myös katseen suuntia. Siis paitsi tarkkailemista, niin myös tarkkailun kohteena olemista.Yksikanavainen video, ruostumaton teräs, kestomuovi, valo, puinen pöytä. 13 min. Kuvaus Paco Bouazza. Studio-, valo- ja kameralaitteisto Angel Films. Valoteknikko Aki Karppinen, Angel Films. Värimäärittely Jouko Manninen, White Point Digital. Metallityöt Markku Rytkönen, Levykaksikko Oy Borås Konstmuseum 2015. Kuvat näyttelystä

Mainio villapipoteos on nimeltään Orastavat ajatukset. Valtavassa pipossa on aukko, joka houkuttelee kurkistamaan sisään. Pipon sisältä löytyy joukko hiusten peittämiä ja kuiskuttelevia päitä, 

 

Monikanavainen ääni, alumiini, paperi, puuvilla, hamppu, synteettinen kuitu. Neuletyöt Venla Martikainen. Äänisuunnittelu Kristian Ekholm. Ääninäyttelijät Michael Garner, Alexandra Lochore, Amber Lynd, Jonathan Fraser Phillips, Elina Vainio, Oliver Whitehead. Metallityöt Markku Rytkönen, Levykaksikko Oy. Kansallisgalleria, Nykytaiteen museo Kiasma. 2015. Kuvat näyttelystä

 Kuvat näyttelystä kirjoittajan, huhtikuu 2025

ANNA ESTARRIOLA

LAVASTETTUJA OLOSUHTEITA JA KASOITTAIN ASIOITA

2.4.-31.8.2025

Etualalla Anna Estarriola. Takana teos Piles of Things, 2025. Kuva Stella Ojala / Amos Rex

Taiteilijatapaamiset 8.5. ja 28.8.Toukokuussa keskustelevat taiteilija Anna Estarriola ja Amos Rexin kuraattori Katariina Timonen, elokuussa Anna Estarriola ja kriitikko Hanna Helavuori.

Museon toinen näyttely on  Enni-Kukka Tuomalan Expanding Empathies (Studio Rex), 2.4.-31.8.2025