Kauan sitten, kaukaisessa galaksissa...
Elämme keinovalon maailmassa ja ainakaan Helsingissä ei ole kovin helppoa kokea tähtikirkasta taivasta. Jos havainnointiin kuitenkin tulee tilaisuus, niin taivaankannella avautuva Linnunrata kyllä tekee kovettuneeseenkin ihmiseen vaikutuksen Björn Weckström. Biomekaaninen käsi. 1978. Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen Kiasman näyttely on nimeltään Linnunradalla. Näyttely alkaa Linnunradan määrittelystä, ja etsii maan ja aurinkokunnan kuvauksia ja olemassaolon kuvauksia kuvataiteessa. Linnunrataa kuvataan kansanperinteessämme sillaksi kuolevaisen maailman ja jumalallisen välillä. Tähtitaivas on mystinen polku, jota joutsen, pyhät linnut ja sankarit voivat kulkea. Linnunrata on inspiroinut lukemattomia tarinoita ja taiteilijoita ja on kai edelleenkin läsnä suomalaisessa mielikuvituksessa. Kyseessä on hyvin ajateltu näyttely. On harmi, että näyttely ei oikein ole näkynyt mediassa. Näyttelyuutisiin tai kritiikkeihin ei nykyisillä supistuneiden kulttuuritoimitusten sivu...