Leandro Erlich Amos Rexissä

Jokunen aika sitten käytiin keskustelua nuorten hienoista käytöstavoista, kun tutustumiskäynnillä baletissa koululaiset melusivat ja sabotoivat näytöstä. Tässä Amos Rexin näyttelyssä yläluokkalaisetkin taatusti viihtyvät. Ja näyttelyssä itse asiassa perjantain puoliltapäivin olikin paljon koululaisryhmiä. Ylipäätään väkeä oli paljon ja kaikki mahdolliset museon kohdryhmät lapsista senioreihin ja matkailijoihin ulottuen täyttyvät tämän näyttelyn osalta

Read this article in English here

THE CLOUD (2018–2022).Digitaalinen tulostus keraamisella musteella erittäin kirkkaalle lasille, puiset vitriinit, LED-lamput. Leandro Erlich Studio, Galleria Continua

Näyttely onkin päällisin puolin kuin Linnanmäen huvipuiston Vekkula, tila jossa peilit vääristelivät todellisuutta ja portaat liikkuvat jalkojen alta. Näyttelyssä on siis aika paljon pintaa, paikoin kyllä mennään syvemmällekin. Joka tapauksessa näinä sotaisina ja levottomina aikoina oli poikkeuksellista vierailla paikassa, jossa lähes kaikki ihmiset hymyilivät, nauroivat ja toki myös erittäin paljon valokuvasivat.

Näyttelyyn astuessa ensimmäisenä huomaa, miten neliönmuotoisista puutolpista koostuva lattia lonksuu mukavasti kävellessä. Avausteoksena on yksi Erlichin tunnetuimmista teoksista, "The Cloud" (Pilvi). Tästä, kuten näyttelyssä olevista teoksissa monesta muustakin, hän on tehnyt useita versioita.

Kiinnostava, ja ehkä syvemmälle ulottuva työ oli Koululuokka. Utuinen, hylätty koululuokka läpinäkyvine ihmishahmoineen on kuin elokuvamainen, ehkä kauhuun viittaava, muistuma lapsuudesta.

LUOKKAHUONE, 2017/2025, puu, lasi, koulutarvikkeet ja -huonekalut, verhot. Leandro Erlich Studio

Omaa mukavuusetäisyyttään muihin ihmisiinkin joutuu miettimään. Näyttelyn esittelylehtisessä kirjoitetaan, miten hissit ovat tiloja, joissa syntyy sosiaalisesti hankalia tilanteita. Ollaan lähekkäin ja joudutaan tunnistamaan toisen läsnäolo tai yritetään välttää se. Tämä pitää varmasti paikkansa, ja hissi lienee yksi elokuvien ja mainosten käytetyimpiä maailmoja. Myös Erlichin hississä joutui ainakin suomalaisittain kiusallisen lähelle kanssaihmisiä, vaikka he tällä kertaa olivatkin kovin hymyileviä. Tai ehkä tilanne juuri siksi saattaa olla kiusallinen.

Hissilabyrintti (Elevator Maze). 2011. Leandro Erlich Studio

"Bâtiment" (2004/2025) tehtiin ensimmäisen kerran Pariisiin. Erlich on sen jälkeen kierrättänyt teosta. Lähtökohdaksi on otettu paikallinen rakennus. Tällä kertaa esikuva on Katajanokan Jugend-taloissa. Niin kuin usein taiteilijan teoksissa, teos vaatii toimiakseen katsojan. Samalla se lakkaamatta muuttuu katsojien asettuessa nojautumaan alustalle, josta hahmo heijastuu seinälle.

"Global Express" kuljettaa katsojan läpi New Yorkin, Tokion ja Pariisin. "El Avion" ja "Night Light" -teoksissa kiidetään taivaalla, vaikkakin vain seisten teoksen edessä näyttelysalissa. Jostain syystä erityisesti vanhemmat näyttelykävijät kuvasivat tätä teosta. Jotain niissä selvästikin on kiinnostavaa.

EL AVIÓN. 2011. LENTOKONE, metallirakenne, lasikuituvahvisteinen hartsi, videoanimaatio. Leandro Erlich Studio, Galleria Continua

YÖLENTO, 2015, metallirakenne, lasikuituhartsi, videoanimaatio. Leandro Erlich Studio, Galleria Continua

Näyttelyn lehtisessä on Anastasia Isakovan Erlich-haastattelu. Näyttelyn ovat kuratoneet Anastasia Isakova ja Amos Rexin aiempi johtaja Kai Kartio.

Näyttely on avoinna 6.4.2026 saakka.

Valokuvat näyttelystä kirjoittajan 14.11.2025.

Amos Rex on muihin museohin nähden poikkeuksellisesti avoinna myös maanantaisin. Suljettuna se on tiistaisin. Museon verkkosivun löydät tästä

Leandro Erlichin haastattelu - The Building, 2023 at Liberty Science Center.

---

Leandro Erlich, taustaa

Hänen taitteensa liittyy illuusioon, havainnon kyseenalaistamiseen ja arkkitehtoniseen leikittelyyn. Erlich syntyi Buenos Airesissa, Argentiinassa, vuonna 1973. Hänen läpimurtonsa kansainvälisesti tapahtui Venetsian biennaalissa vuonna 2001 teoksellaan "Swimming Pool" (Uima-allas). Hänen teoksiaan on ollut esillä esimerkiksi Lontoon Tate Modernissa ja Pariisin Centre Pompidoussa. 

Erlichin taide luo epävarmoja ja epätodellisia tiloja, joissa jokapäiväinen ympäristö muuttuu oudoksi ja unenomaiseksi. Hänet on usein nimitetty epävarmuuden arkkitehdiksi. Erlich on kiinnostunut illuusiosta ensisijaisesti keinona kyseenalaistaa todellisuutta. Hän pyrkii luomaan tiloja, jotka näyttävät tutuilta mutta tarjoavat jotain aivan muuta. Hänen työnsä ovat usein erittäin interaktiivisia, ja katsojasta tulee olennainen osa teosta. Erlichin mukaan teos ei ole valmis ennen kuin katsoja on mukana ja aktiivisesti kokee sen, jolloin teos saa oman merkityksensä

---

Amos Rexin historasta ja arkkitehtuurista

Amos Rex -taidemuseo avattiin yleisölle 30. elokuuta 2018. Sitä edelsi pienempi taidemuseo, Amos Andersonin taidemuseo, joka avattiin Yrjönkadulla vuonna 1965. Se perustettiin Amos Andersonin (1878–1961)testamentin perusteella., joka oli tunnettu suomenruotsalainen lehdenkustantaja, liikemies ja taiteen tukija.  Mueota ylläpitävä Konstsamfundet päätti sijoittaa uuden museon Helsingin ehkä keskeisimpään sijaintii, suojeltuun Lasipalatsi-rakennukseen ja sen aukiolle. Hanke toteutettiin vuosina 2015–2018.

Museon suunnittelusta vastasi arkkitehtitoimisto JKMM Arkkitehdit (pääsuunnittelijana Asmo Jaaksi). Uudisrakennuksessa museon laajat, 2200 neliömetrin näyttelytilat rakennettiin pääosin maan alle entisen Lasipalatsin aukion (nykyisen Amos Rexin aukion) alle. Tämä ratkaisu mahdollisti suojellun Lasipalatsi-rakennuksen säilyttämisen.

Keskeinen arkkitehtoninen elementti ovat suuret, pyöreämuotoiset kattoikkunat eli valoaukot, jotka nousevat Lasipalatsin aukion pintaan muodostaen kumpuilevan maiseman. Nämä kummut yhdistävät maanalaista museota ulkopuoliseen kaupunkitilaan ja tuovat luonnonvaloa aulatiloihin ja näyttelyihin, silloin kun näyttelyt voivat hyödyntää luonnonvaloa.

Vuonna 1936 valmistunut funktionalimia edustava, ja alun perin väliaikaiseksi rakennukseksi suunniteltu Lasipalatsi peruskorjattiin. Bio Rex -elokuvateatteri on osa tätä kokonaisuutta ja toimii myös museon isona luentosalina.

Amos Andersonin taidemuseo sai alkunsa, kun tunnettu suomenruotsalainen lehdenkustantaja, liikemies ja taiteen tukija Amos Anderson (1878–1961) testamenttasi varansa taidemuseon perustamiseen. Museo avattiin Yrjönkadulla vuonna 1965, ja se toimi Helsingin keskustassa yli viiden vuosikymmenen ajan tarjoten monipuolisia taide-elämyksiä.

Vuonna 2015 Konstsamfundet, Amos Andersonin perustama säätiö, teki merkittävän päätöksen rakentaa uusi, suurempi taidemuseo Helsingin ydinkeskustaan. Uudeksi sijainniksi valittiin suojeltu Lasipalatsi sekä sen edustalla oleva aukio, jotka tarjoavat ainutlaatuisen, keskeisen ympäristön museolle.

Rakennushanke käynnistyi vuonna 2015 ja kesti vuoteen 2018 asti. Museon suunnittelusta vastasi JKMM Arkkitehdit, pääsuunnittelijana Asmo Jaaksi. Rakennusteknisesti museon laajat, noin 2200 neliömetrin näyttelytilat sijoitettiin pääosin maan alle Lasipalatsin aukion alle. Tämä ratkaisu mahdollisti suojellun Lasipalatsin rakennuksen säilyttämisen alkuperäisessä asussaan.

Lasipalatsi, joka edustaa vuonna 1936 valmistunutta funktionalismia ja oli alun perin tarkoitettu väliaikaiseksi rakennukseksi, peruskorjattiin museohankkeen yhteydessä. Osana kokonaisuutta toimii myös Bio Rex -elokuvateatteri, joka on museon suuri luentosali.

Amos Rex avattiin yleisölle 30. elokuuta 2018. Museon arkkitehtoninen tunnusmerkki ovat Lasipalatsin aukion pinnasta kumpuavat, suuret pyöreät valoaukot, jotka tuovat luonnonvaloa maanalaiseen museoon ja yhdistävät sen ulkotilaan. Näiden kumpujen ansiosta museon aulatilat ja osa näyttelyistä voivat hyödyntää luonnonvaloa, mikä tarjoaa ainutlaatuisen kävijäkokemuksen.

Amos Rex on vakiinnuttanut asemansa suomalaisen ja kansainvälisen nykytaiteen kentällä. Museo tunnetaan innovatiivisista näyttelyistään, jotka yhdistävät perinteistä kuvataidetta ja uusia taidemuotoja, kuten digitaalisia installaatioita. Kävijöille Amos Rex tarjoaa elämyksellisen ympäristön.

Museon piha ja pohjakaava. Kattoikkuva näyttelytilasta kuvattuna