Ars Fennica 2025, HAM

Ars Fennica -kuvataidepalkinnon näyttely on museoille hyvä diili. Museoon saadaan kuratoitu, brändätty ja suurelta osaltaan rahoitettu näyttely. Tällainen vapauttaa nykyisin aika tiukkaan näyttelyohjelmistoon sitoutuneita museoita muiden näyttelyn valmisteluun. Ja säästää rahaa

Lue tämä teksti englanniksi tästä

HANNA VIHRIÄLÄ: Aisti (2025, yksityiskohta)

Muistelen, että joskus muinoin jotkut museot olivat Ars Fennicasta omassa museossaan jossain määrin varauksellisia. Ajateltiin, että tällaisella näyttelyllä kavennettaisiin museon omaa näyttelypolitiikkaa. Nyt maailma on muuttunut niin, että laadukas kansainvälinen nykytaidenäyttely luullakseni kelpaa kaikille taidemuseoille.

Henna ja Pertti Niemistön Kuvataidesäätiö jakaa 50 000 euron kuvataidepalkinnon joka toinen vuosi. Ehdokkaina on ollut taiteilijoita Suomesta, muista Pohjoismaista sekä Baltian alueelta. Vuoden 2025 ehdokkaat on nimennyt säätiön asettama palkintolautakunta, johon kuuluvat Leena Niemistä, Eija-Liisa Ahtila, Leevi Haapala ja HAMin museonjohtaja Arja Miller.

Ehdokkaat ovat Ragna Bley (Norja/Ruotsi), Roland Persson (Ruotsi), Jani Ruscica (Suomi/Italia) ja Hanna Vihriälä (Suomi). Hyvä lisä näyttelyyn ovat taiteilijoiden videoesittelyt museon luentosalissa (tekstitys: Suomi, ruotsi, englanti). Katsoin itse siellä Roland Perssonin esittelyn. Ainakin minulle se avasi hyvin hänen taiteensa taustoja. Videoihin mielellään tutustuisi jo etukäteen, jos ne olisivat netissä saatavilla.

Taiteilijaesittelyvideo. Roland Pehrsson: kaikki taide on poliittista

Ragna Bley (s. 1986, Norja/Ruotsi) maalaa usein suurikokoisia teoksia lattialla, kaataa maalia kankaalle. Tuloksena on luonnonvoimia ja sattumanvaraisuutta heijastelevia maisemallisia kerrostumia. Teokset käsittelevät luonnon näkymättömiä voimia ja liikkuvat esittävän ja abstraktin välimaastossa. Hän käyttää toisinaan myös värjättyä lunta. Bley asuu ja työskentelee Oslossa. Tennispalatsissa Bley hyödyntää koko näyttelytilan korkeuden.

Ragna Bley. Kuva Lars Petter Pettersson

RAGNA BLEY: Yksikään tie ei ollut selkeä, yksikään valo särkymätön, 2023, Ars Fennica 2025

RAGNA BLEY: Silmätön jako (2025, öljy, akryyli, suola ja lumi pellavakankaalle)

Roland Perssonin (s. 1963, Ruotsi) taide keskittyy ihmisen ja luonnon väliseen suhteeseen, esittäen luonnon samanaikaisesti tuhoisana ja rakentavana. Näyttelyn esittelyvideossa hän muun muassa kertoo, että luonnontieteelliset museot ovat hänelle tärkeitä. Hän käyttää materiaalina silikonia, jota valaa muotteihin. Tuloksena on surrealistisia, karuja mutta myötätuntoa huokuvia veistoksia. Persson tunnetaan Ruotsissa myös julkisen tilan teoksistaan ja asuu Tukholmassa. Hänen julkisia veistoksiaan oli esillä museon taiteilijaesittelyvideossa.

Roland Persson. Kuva Sofia Olander

ROLAND PERSSON: Hiljaisuuden taianomainen hetki (2025, silikoni)

ROLAND PERSSON: Nousuvettä odottaessa (2025, silikoni)

Jani Ruscican (s. 1978, Suomi/Italia) muraalit, veistokset ja videoteokset venyvät ja taipuvat, luonnehditaan näyttelyn esittelyteksteissä. Ruscica työskentelee liikkuvan ja painetun kuvan, kuvanveiston ja esitystaiteen parissa. Hän asuu ja työskentelee Helsingissä. 

Jani Ruscica, Ars Fennica 2025. Kuva HAM, Maija Toivanen

Ruscica ottaa näyttelytilan haltuun heti yläkerroksen näyttelytilaan astuttaessa.

JANI RUSCICA: Tatuoitu (uudelleenkiinnittymisen järjestelmä) (2025, seinämaalaus) sekä Muodoton kapriisi (muusikon muotokuva - Linda Fredriksson) (2025, kaksikanavainen videoinstallaatio, kahdeksan improvisoitua ottoa, satunnaistoisto, stereoääni, loputon kesto - videomateriaalin kokonaiskesto 133 min)

Hanna Vihriälä (s. 1974, Suomi) keskittyy taiteessaan arjen havaintoihin ja henkilökohtaisiin kokemuksiin. Näyttelyssä luonnehditaan hänen taidettaa siten, että suurikokoisille teoksille on luonteenomaista materiaalin tuntu sekä jännite kestävän ja hauraan välillä. Hän hyödyntää teoksissaan myös läpikuultavuutta, heijastuksia ja varjoja. Vihriälä asuu ja työskentelee Tampereella. 

Hanna Vihriälä. Kuva Paula Ollikainen

Julkisuudessa Vihriälän irtokarkkeja hyödyntävä teos on nostettu näyttelyn teoksista eniten esille. Esillä on kuitenkin myös muita näyttäviä installaatioita.

HANNA VIHRIÄLÄ: Houkutus (2025, irtokarkit, vaijeri). Työryhmä Siiri Heikkilä, Sanni Ikonen, Laine Jaanisoo, Luule Jaanisoo, Venla Karppinen, Markus Lampinen, Mako Niemelä, Irene Oinonen, Jen Petal, Tini Sarola, Vuono Visuri

HANNA VIHRIÄLÄ: Aisti (2025, maalattu vaijeri, alumiini, muovi, puu)

Yleisön suosikkia voi äänestää lippukassalta saatavalla lipukkeella.  Muutaman minuutin ovensuutarkkailun perusteella eniten lipukkeita tiputettiin Hanna Vihriälän laatikkoon. Kävijät myös kuvasivat erityisesti hänen teoksiaan. Selfieitäkin otettiin. Valistunut arvaus on, että hän on ainakin Ars Fennica-yleisön suosikki.

24.10.2025-29.3.2026

Kuvat (kuvattu 6.11.2025) näyttelystä kirjoittajan, jos kuvaajaa ei ole erikseen mainittu

Taiteilijakuvaukset näyttelyn esittelyplansseista

----

HAMin galleriassa on esillä Emma Luukkalan (s. 1992) näyttely Yöpyykki  9.11 saakka. Aiheena on pyhän ja arjen limittyminen.  Maalausten litteistä väripinnoista erottuvat reliefimäisinä pintoina arjen esineet kuten pyykkipojat. Tausta viittaa pyhyyteen ja pinnan yksityiskohdat arkea. Näyttelyssä kannattaa käydä jo senkin vuoksi, että kun teoksia tarkastelee lähempää, niin sieraimiin tulvahtaa mehiläisvahan jumalainen tuoksu.

Emma Luukkala. Mutasiipi, 2025. Öljy ja mehiläisvaha kankaalle