Sinebrychoffin taidemuseo

Sinebrychoffin taidemuseo on osa Kansallisgalleriaa. Bulevardilla, Hietalahden torin kupeessa sijaitseva pieni museo on Sinebrychoffin suvun kotitalossa ja konttorissa. Talo liittyi laajaan Sinebrychoffin tehdasalueeseen. Sinebrychoff on Pohjoismaiden vanhin panimo ja Suomen vanhin elintarvikealan yritys. Panimo toimi tällä alueella vuodesta 1819 aina 1990-luvulle saakka. Nykyisin Koffia ja muita juomia tehdään Keravalla

Bulevardi 40, maaliskuu 2025. Kuva kirjoittajan

Kauppaneuvos Nikolai Sinebrychoff rakennutti vuonna 1842 osoitteeseen Bulevardi 40 kaksikerroksisen empirekivirakennuksen. Sen suunnitteli arkkitehti Jean Wik. Pihan puolella on kaunis puisto.

Näköala Sinebrychoffin tornista pohjoiseen. Etualalla Sinebrychoffin huvila, Bulevardi 40, sen takana Antreankatu 37, 35, 33 ( ent. Antinkatu nyk. Lönnrotinkatu 37. Carl Hoffers, 1870. Helsingin kaupunginmuseo. Finna

Ylioppilasnuorukainen ystävänsä kanssa Sinebrychoffin puistossa. Helsingin kaupunginmuseo. 1893. Finna

Sinebrychoffin panimo, Bulevardi 42–38. Kuva vuodelta 1907. Helsingin kaupunginmuseo. Finna

Museo jakaantuu kahteen kokonaisuuteen. Se on vanhan eurooppalaisen taiteen museo, ja ylemmässä kerroksessa on viimeksi talossa asuneiden suvun edustajien Paul ja Fanny Sinebrychoffin kotimuseo alkuperäisinen kalusteineen. 

Lehtileike Paul Sinebrychoffista ja hänen puolisostaan Fannysta. Keskellä talon ”kustavilainen huone”. 1909. Museovirasto, historian kuva-arkisto. Finna

Sinebrychoffin talon taidekokoelma . Signe Brander, Museovirasto, Historian kuvakokoelma. Finna

Sinebrychoff, Signe Branderin interiöörikuvat. Kuvissa Paul Sinebrychoff, 1910–luku. Museovirasto, Historian kuvakokoelma. Finna

Yksi kotimuseon edustavista saleista on empiresali. Empiretyyll syntyi Napoleonin ajan Ranskassa. Tyyli oli myös Venäjän keisareiden suosiossa. Tässä salissa Sinebrychoffit ottivat vastaan vieraita ja tilassa soitettiin usein myös musiikkia. Salin huonekalut hankittiin viimeistään 1850-luvulla, kun Paul vanhempi ja Anna Sinebrychoff asuivat talossa. Huonekalut ovat ilmeisesti peräisin Venäjältä. Kuva kirjoittajan, maaliskuu 2025

Museossa on viime vuosina ollut esillä laadukkaita yhden taiteilijan tai pienemmän teeman näyttelyjä. Aihepiiri on museon toimialan mukaan luonnollisesti ollut vanhempi taide. Kotimuseon kerroksestakin oli käyntihetkellä varattu osa vaihtuviin näyttelyihin ja kokoelmien esittelyyn. Kotimuseo kalusteineen ja muotokuvineen on sinänsä kiinnostava, etenkin kun ikkunoista Bulevardille ja ympäristön vanhempiin rakennuksiin tähyilemällä voi kuvitella miljöön näyttävän ainakin jonkin verran 1800-luvun jälkipuoliskon Helsingiltä.

Satunnainen kävijä voi toki haikailla sellaistakin konseptia museolle, että interiööreistä luovuttaisiin ja kotimuseo muutettaisiin kokonaan vanhemman eurooppalaisen taiteen galleriaksi. Tällainen museo olisi harvinainen helmi Suomen museoiden tarjonnassa. Ilmeisesti kokoelmatkin antaisivat tähän mahdollisuuden, ja ainakin teoriassa kokoelmat myös liikkuvat museoiden välillä.  

 

Kuva näyttelystä. Lucas Cranach vanhempi. Kronach 1472–1553 Weimar. Nuoren naisen muotokuva. 1525, kokoelma  Klinckowström. Kansallisgalleria. Lasissa heijastuu kotimuseon interiööri. Kuva kirjoittajan, maaliskuu 2025

Interiöörikerroksess oli esillä myös Suomen Rooman instituutista hieno Italian allegoria -maalaus. Valentin de Boulogne (1591–1632). Teos on lainassa instituutin peruskorjauksen ajan. 

Kuva kirjoittajan

Käyntihetkellä maaliskuussa 2025 varsinaisena vaihtuvana näyttelynä oli aika laaja aihe, Antiikin sankarit. Sankareita kuten Heraklesta tai Akilleasta muiden Troijan valloittajien ohella on lähestytty  antiikin myyttien kuvauksella. Joitakin nykytaiteilijoiden teoksiakin oli esillä.

Näyttely on hyvä taidekasvatuksellinen satsaus ja  toimii varmaankin hyvin opastettuna. Oli mukava löytää teosten joukosta myös Laokoon -veistos. Aikoinaan taidehistorian pääsykokeessa oli yhtenä tehtävänä kirjoittaa essee Laokoonista. Yliopiston päärakennuksen kipsiveistosten kopioissakin on Laokoon.

Laokoon-ryhmä, pienoisjäljennös antiikin teoksesta. 1800-luvun loppupuoli. Valmistaja Ferdinand Barbedienne (réducion méchanique Achille Collas), Pariisi. Pronssi, kokoelma Elisabeth Hallonblad. Kansallisgalleria | Sinebrychoffin taidemuseo

Olen kuvitelllut, että alkuperäinen veistosryhmä oli tehty marmoriin, mutta tässä näyttelyssä selvisi, että ensimmäinen versio olikin todennäköisesti pronssia. Tunnetuin versio veistoksesta oli roomalainen marmorista tehty versio.  Nyt esillä oli myöhäisempi ranskalainen pronssiversio. Näyttely listaa teoksen merkitystä ja historiaa: ”Kuuluisan veistosryhmän löytyminen Roomasta vuonna 1506 oli tärkeää seuraaville taiteilijasukupolville. Jo Plinius vanhempi ylisti todennäköisesti pronssioriginaalin mukaan tehtyä roomalaista marmorikopiota. Michelangelo Buonarotti (1475–1564) kuului asiantuntijajoukkoon, joka tunnisti veistoksen Pliniuksen mainitsemaksi teokseksi.”

Myöhemmin 1700-luvulla arkeologi ja taidehistorioitsija Johann Joachim Winckelmann (1717–1768) nosti Laokoonin korkeaan kurssiin.

Kuva näyttelystä. Alimman kerroksen näyttelytila. Kuva kirjoittajan

Antiikin sankarit 10.8.2025 saakka

Valentin de Boulogne 1.6.2025 saakka