Teatterimuseo, kolmas soitto

Museot ovat siinä mukavia, että ne ovat erilaisia ja toisistaan poikkeavia. Tämä tietysti johtuu museoiden omasta historiasta, tehtävistä ja kokoelmista. Vuonna 1962 perustettu Teatterimuseo on erilainen kuin Kaapelin muut museot, ja se poikkeaa melkoisesti myös muista suomalaisista museoista

Museon pysyvä näyttely (perusnäyttely) on nimeltään Kolmas soitto – kun kolmas soitto soi, alkaa teatteriesitys. Näyttelyn tavoitteena on kertoa esittävistä taiteista ja esityksen valmistumisesta. Esitysprosessin ideasta valmisteluun ja harjoituksiin ja lopulta esityshetkeen ja sen ylikin. Periaatteessa näyttelyn aineksista voi koota oman esityksensä, jonka voisi esittää käynnin päätteeksi kokeilunäyttämöllä.

 

Teatterimuseon kotipaikka Kaapelitehdas vuonna 1978. Tehdas on ilmakuvauksen hetkellä vielä toiminnassa. Viimeisimpänä kulttuuri-investointina taloon liitettiin uudisrakennus Tanssin talo. Ruoholahti ja Jätkäsaari ovat vielä satama-aluetta. Ruoholahti, Nokian kaapelitehdas, Sky-foto 1978. Helsingin kaupunginmuseo, Finna

Teatterin keskiössä on produktio, siis näytelmä, joka käsikirjoitetaan, lavastetaan, ohjataan ja näytellään. Olennaista on vuorovaikutus yleisön kanssa. Teatterimuseossa teatterin (ja muun esittävän taiteen) historiaa esitellään muun muassa produktioista jäljelle jääneiden lavastuksien ja pukujen avulla. Näyttämätekniikkaa voi kokeilla. Parhaimmillaan teatterimuseon näyttelyssä esillä olevat objektit ja niistä kertominen esimerkiksi auttavat kävijää teatterin näyttämökuvan ja puvustuksen ymmärtämiseen. Miksi esimerkiksi Molièren Saiturissa asussa on tilkkuja ja miksi ne on ommeltu kiinni vain yläosastaan?

Museon esittelyteksti kertoo, että Saituri on Molièren (1622–1673) komedia, jonka saita päähenkilö yrittää naittaa tytärtään ilman myötäjäisiä. Jyväskylässä vuoden 2013 esityksissä  Saiturin lavastus perustui yhden näyttämökuvan ratkaisuun. Mielikuvana oli lintuhäkki. Ohjaus sekä yhden näyttämökuvan lavastusratkaisu vaikuttivat pukusuunnitteluun, jonka lähtökohtana oli barokkityylinen runsaus. Saiturin ja palvelijoiden asuissa käytettiin tilkkukoristelua ilmentämään päähenkilön saitaa asennetta. Elävän vaikutelman saamiseksi takin tilkut ommeltiin kiinni vain yläreunasta. Tilkut lepattivat Saiturin liikkuessa, mikä korosti lintumaista, korppikotkamaista vaikutelmaa.  Jouni Salon (Harpagon) roolipuku. Molière: Saituri. Jyväskylän kaupunginteatteri 2013. Suomennos Arto af Hällström, ohjaus Leena Havukainen. Puvut Merja Levo. Valmistus Pirjo Järven johdolla. Lavastus Karmo Mende

Oleellinen osa museota on Arkadia-teatteri, joka on historiallinen teatterinäyttämö museossa ja valmiina kävijöiden omiin produktioihin. Arkadia-teatteri avattiin Teatterimuseon ensimmäisessä pysyvässä näyttelyssä vuonna 1999, ja suosittu teatteri on pidetty edelleen käytössä. Teatteri on pienennetty kopio C.L. Engelin vuonna 1820 suunnittelemasta teatteritalosta. Näyttämöaukon korkeus ja leveys ovat puolet alkuperäisestä ja koristelu ja lavasteet on tehty Engelin luonnoksien mukaan.

Museo kannustaa  Arkadia-teatterissa hyppäämään näyttelijän, ohjaajan tai puku-/valo-/äänisuunnittelijan saappaisiin. Pukuhuoneessa voi vaihtaa rooleja. Kun esirippu nousee, paikka valokeilassa on kävijän

Teatterimuseoon voi hyvin tutustua omaehtoisesti  hienoja asuja ihaillen ja poikkeuksellisen hienoa esillepanoa (vai pitäisikö käyttää sanaa lavastus) ihaillen.Museon valot ja valaisukin on huomattavasti laadukkaampi kuin muissa Kaapelin museoissa. Eniten museosta epäilemättä kuitenkin saa irti oppaan avulla.  

 

Museo kertoo, että Parsifalin lavastusta pidettiin yhtenä Martti Tuukan (1891–1945) parhaimmista töistä. Esityksessä käytettiin niin sanottuja tyyppilavasteita ja -pukuja. Rekvisiittamalja on Parsifalin kantaesityksestä 1933. Sen on tiettävästi tilannut johtaja Edvard Fazer  vuonna 1920 saksalaisesta lavastusosien postimyyntiluettelosta. Malja on sähköistetty mahdollisesti myöhemmin.Richard Wagner: Parsifal. Suomalainen Ooppera. Ohjaus ja musiikin johtoArmas Järnefelt. Lavastus ja puvustus Martti Tuukka

 

 

Näyttelyssä voi näytöltä ohjaten testata näyttämön valojen eri vaihtoehtoja

 

Kuva näyttelystä

Museo on avoinna

ti–pe klo 11–19
la–su klo 11–18
Maanantaisin suljettu

Normaalilippu 16 eur

Museokortti