HAM, Tove Jansson - Paratiisi

Uutinen Helsingin Sanomissa kertoi, että Tove Janssonin puistoon Katajanokalle halutaan taiteilijan patsas. Alkuperäisessä valtuustoaloitteessa oli esitetty puistoon omalla jalustallaan seisovaa muumipeikkoa, mutta ideaa laajennettiin myös taiteilijaa esittävällä teoksella. Tove Jansson todellakin tunnetaan parhaiten muumeistaan, mutta kuten Helsingin kaupungin taidemuseon HAMin näyttelyssä ilmenee, taiteilija oli paljon muutakin kuin rakastettujen muumien luoja

Tove Janssonin omakuva Muumien ympäröimänä. © Moomin Characters

Esillä on kattavasti Tove Janssonin monipuolista taiteellista tuotantoa. Erityisen kiinnostavia ovat vähemmän tunnetut  julkiset teokset.

Tove Jansson (1914–2001) oli lahjakas taiteilija, joka Muumien ja muun tuotannon ohella toteutti myös lukuisia julkisia taideteoksia, kuten seinämaalauksia, freskoja ja koristemaalauksia ravintoloihin, oppilaitoksiin ja päiväkoteihin. Näiden teosten tekeminen vaati Janssonilta pitkäjänteistä työskentelyä ja uusien tekniikoiden opettelua.

Näyttelyn teokset antavat hyvän kuvan Janssonin julkisista projekteista. Janssonin julkisen taiteen tyylistä kerrotaan, että kun sotien jälkeen julkisessa taiteessa kuvattiin usein yhteiskuntaa ja työtä,  Janssonin teosten fantasia- ja satuaiheet sekä paratiisinäkymät olivat poikkeuksellisia. Hän hallitsi hyvin suurten pintojen sommitelmat ja kehitti edelleen dekoratiivista, tunnistettavaa tyyliään. 

Julkiset teokset olivat taloudellisesti merkittäviä työtilaisuuksia. Näyttelyn mukaan Janssonin julkisista taideteoksista suurin osa oli taiteilijalle osoitettuja suoria tilaustöitä, joiden saamiseen vaikuttivat taiteilijaperheen verkostot. Tämä herätti myös kateutta taiteilijapiireissä.

Keskeisiin julkisiin töihin kuuluivat muun muassa Helsingin kaupungintaloon vuonna 1947 maalatut freskot, jotka myöhemmin siirrettiin HAMiin. Helsingin kaupunki tilasi Janssonilta taideteoksen kaupungintalon edustusravintolaan, joka tunnettiin nimellä ravintola Kaupunginkellari. Jansson päätti toteuttaa tilaan pienten koristemaalausten sijaan koko seinäpinnan peittävät freskomaalaukset. Freskotekniikka vaati Janssonilta uusien taitojen opiskelua. Ensimmäisessä maalauksessa Janssonia avusti  freskotekniikan tuntija Niilo Suihko. Toisen maalauksen Jansson toteutti yksin. Juhlat maalla kuvaa maalaisidylliä. 

Juhlat maalla  HAMin näyttelyssä. 1947. Tilaaja Helsingin kaupunki. Alkuperäinen sijainti Ravintola Kaupunginkellari, Helsingin kaupungintalo. Fresko, HAM Helsingin taidemuseo. Tove Janssonin kuolinpesä. Kuva näyttelystä, Olli Immonen 

Juhlat kaupungissa-teoksessa vietetään paremman väen ulkoilmajuhlia kaupunkimiljöössä.

Tove Jansson, Niilo Suihko ja fresko Juhlat kaupungissa. © Per Olov Jansson

Näyttely nostaa esille Juhlat kaupungissa - teoksen kiinnostavan henkilökohtaiseen elämään liittyvän puolen. Teoksessa hän maalasi juhlijoiden keskiöön muotokuvan rakastetustaan Vivica Bandlerista (1917–2004), joka tanssii teoksessa frakkipukuisen miehen kanssa. Itsensä Jansson sijoitti maalauksen etualalle, selkä muille juhlijoille käännettynä, pieni muumihahmo vierellään. Omakuva muistuttaa taiteilijan aikaisempaa omakuvaa Tupakoiva tyttö vuodelta 1940. Museon toteaa näyttelytekstissä, että Bandlerin tunnistettavan muotokuvan sijoittaminen teoksen keskiöön oli Janssonilta rohkea teko. Homoseksuaalisuushan dekriminalisoitiin Suomessa vasta vuonna 1971. Tove Jansson: Juhlat kaupungissa, 1947. © Tove Janssonin kuolinpesä. Kuva: HAM / Hanna Kukorelli. /// SWE Photo

Juhlat kaupungissa, 1947, yksityiskohta. Kuva näyttelystä kirjoittajan

Muita julkisia nyt esillä olevia  töitä ovat mm. Haminan Seurahuoneelta lainassa olevat mainiot maalaukset. 

Haminan Seurahuoneen maalaukseen taiteilija kuvasi myös linnoituskaupungin säteittäisen ympyräasemakaavan. Tove Jansson: Nimetön (Haminan historia), 1952. Tilaustyö Haminan seurahuoneelle. Haminan kaupunki. © Tove Janssonin kuolinpesä. Kuva: HAM / Maija Toivanen

Haminan Seurahuoneen maalauksen signeeraus. Kuva näyttelystä, Olli Immonen

Helsingin Auroran sairaalan lastenosastolle vuonna 1956 tehdyt maalaukset olivat kilpailuvoitto. Näistä maalauksista näyttelyn tekstit kertovat niissä korostuvan taiteen terapeuttinen tehtävä sairaalaympäristössä, ja maalausten kuvastavan muumihahmojen iloista ja rauhoittavaa maailmaa.

Tove Jansson maalaa muumihahmoja Auroran sairaalan uuden lastenosastorakennuksen portaikossa Helsingissä toukokuussa 1956. Kirjoittajan valokuva näyttelystä, näyttelyvedos valokuvasta. Originaallikuva Lehtikuva / Reino Loppinen. Moomin Characters Oy Ltd

Näyttelyn otsikko Paratiisi on hyvin valittu. Näyttelyn mukaan Tove Jansson etsi omaa paratiisiaan läpi elämän. Hän haaveili salaisesta piilopaikasta ja suunnitteli kaukaisille saarille muuttoa. Janssonin taiteessa unelmat idyllistä näkyvät sekä Muumilaaksossa että seinämaalauksissa. Sadunomaiset maisemat esiintyvät useissa julkisissa töissä, ja näyttely nostaa esille, miten Janssonin ja hänen puolisonsa elämässä Klovharu toimi saariparatiisina.

Tove Jansson rakasti merta. Hän vietti lapsuutensa kesät Porvoon edustalla yhdessä perheensä kanssa. Huoleton saaristolaiselämä tarjosi vastapainoa kaupunkiarjelle. Kesät meren äärellä vaikuttivat Janssoniin syvästi, ja tiivis suhde mereen ja saaristoon muodostui elämän mittaiseksi. Oma saariparatiisinsa Tove Janssonilla oli yhdessä puolisonsa Tuulikki Pietilän kanssa Pellingin edustalla sijaitsevalla pienellä Klovharunin saarella. He asuivat ja työskentelivät saarella lähes 30 kesän ajan. Näyttelyssä elämää Klovharussa esitellään mustavalkoisin valokuvin. Kuva näyttelyn videoesityksestä kirjoittajan

Tove Jansson Klovharunilla. © Per Olov Jansson

Näyttely esittelee myös Janssonin muuta uraa kuvataiteilijana. Janssonin ensimmäinen yksityisnäyttely järjestettiin vuonna 1943 Leonard Bäcksbackan Taidesalongissa Helsingin Unioninkadulla. Näyttelyn vastaanotto oli positiivinen, ja Bäcksbacka osti näyttelystä kokoelmiinsa teoksen Ennen naamiaisia (1943). HAMin näyttelyn mukaan onnistunut aloitus vahvisti Janssonin itsevarmuutta taiteilijana.

Janssonin maalaukset taitavat olla nykyään hintavia huutokauppakohteita, mutta arvio hänestä maalarina ei aikoinaan ole ollut aivan varaukseton, kuten näyttelyssäkin tuodaan esille. Parhaimmillaan hän on mielestäni teoksissa, joihin liittyy jonkinlaista omakohtaista tarttumapintaa. 

Näyttelyssä nostetaan hyvin esille teoksia kuten maalaus "Perhe" vuodelta 1942, joka kuvastaa sodan vaikutuksia taiteilijan perheeseen. Teoksen keskiössä on vakavailmeinen nuori Jansson, jonka ympärillä ovat hänen vanhempansa ja veljensä, joista toinen on asepalveluksessa.

Maalauksen reunoilla Janssonin sijoitti vanhemmat (kuvanveistäjä Viktor Jansson sekä piirtäjäkuvittaja Signe "Ham" Hammarsten Jansson) valkoisiin taiteilijatakkeihin pukeutuneina. Veljet Lars ja sotilaspukuinen Per Olov istuvat shakkipelin ääressä. Tove Jansson: Perhe, 1942. Yksityiskokoelma. © Tove Janssonin kuolinpesä. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen

Omakuvia näyttelyssä on useampia, Jansson näyttäytyy omakuvissaan hiukan Marlene Dietrichin oloiselta hahmolta,  savuke elegantisti sormenpielessä kuten Dietrichillä tunnetuissa valokuvissaan.

Tupakoiva tyttö (Omakuva) 1940, öljy kankaalle. Yksityiskokoelma. Tove Janssonin kuolinpesä. Kuva näyttelystä kirjoittajan

HAMin näyttely tarjoaa ainutlaatuisen tilaisuuden tutustua Janssonin julkiseen taiteeseen ja nähdä, miten hänen paratiisiunelmansa ovat muotoutuneet eri teoksissa.

Näyttely jatkaa HAMin, Tove Janssonin perikunnan ja Moomin Charactersin yhteistyötä. Joistakin näyttelyistä näkee, että niiden valmistelu on vaatinut runsaasti työtä ja paneutumista. Voi vain kuvitella, miten paljon työtä valtavan kokoisten julkisten teosten siirto tai reprodusointi on vaatinut. 

Lopputulos on mainio ja avaa hyvin Tove Janssonin uraa ja elämää. Eri puolille Suomea  julkisiin tiloihin tehtyjä teoksia on vaikea kuvitella näkevänsä missään muualla kuin tällaisessa näyttelyssä. 

Näyttää siltä, että Helsinki ja HAM on nousemassa Tampereen rinnalle Tove Janssonin elämäntyön esittelyssä. (Museon HAM-markkinointinimikin käsittääkseni on paitsi lyhenne museon englanninkielisestä nimestä, niin myös Toven äidin Signe Hammarsten-Janssonin lempinimestä napattu).

Vielä 1980-luvulla, jos Wikipedian tietoihin on luottaminen, Helsingissä ei ollut kiinnostusta muumikokoelmalahjoituksen vastaanottoon. Lahjoitus menikin sitten Tampereelle, jossa lahjoitusten esittelyyn on perustettu oma Muumimuseo. Yleisö kiittää, Tove Janssonin ja muumien tarinassa riittää kertomista useampaankin näyttelyyn ja museoon. Muumien klassikoksi muotoutunut hahmo on myös jo siirtynyt laajasti museoiden ulkopuoliseen maailmaankin. 

Muumipeikko HAMin lähistöllä sijaitsevan kevyen liikenteen väylän Baanan graffitissa. Valokuva helmikuu 2025. Kuva kirjoittajan

HAMin Tennispalatsin tilat tuntuvat joskus näyttelyihin liian suurilta ja kolhoilta. Tässä näyttelyssä tilalle on tarvetta, julkiset teokset ja niiden toisteet vaativat runsaasti tilaa. Näyttelyyn oli käyntihetkellä tutustumassa useampia isoja ryhmiä. Kerrankin myös ryhmille oli tilaa museonäyttelyssä. Näyttelyarkkitehtuuri oli seinäkkeineen jätetty paikoin viimeistelemättömän oloiseksi näkyvine puutukirakenteineen. Mielestäni se oli näyttelyssä toimiva ratkaisu.

Näyttelystä. Kuvat kirjoittajan

Helsingin Sanomat;Tove Janssonin puistoon halutaan Tove Janssonin patsas

Wikipedian artikkeli Muumimuseosta

---

Lipun normaalihinta 20 eur

Näyttelyjulkaisu Tove Jansson: Paratiisi, 35 eur, 174 sivua