Helsingin historiaa, kaupunginmuseo

Helsingin kaupunginmuseossa keväällä 2026 avattu museon päänäyttely esittelee kaupungin historiaa osallistavalla ja elämyksellisellä otteella. Näyttelykokonaisuus tarjoaa toimivan ja hyvin suunnitellun katsauksen pääkaupungin vaiheisiin

You can read this text in English here

Osallistava aikajana

Näyttely alkaa aikajanalla, jossa Helsingin historian käännekohtia elävöitetään esiin liukuvilla kuvilla sekä liikkuvalla kuvalla. Kävijät voivat myös itse vaikuttaa kuvaesityksiin, ja vuorovaikutteisuus onkin vahvasti läsnä lähes koko näyttelyn läpi. 

Aikajanalta siirrytään hissin kautta syvällisempään alueen historian esittelyyn. Ajatus hissistä eräänlaisena aikakoneena on ihan hyvä ja kulttuurihistoriallisissa museoissa muuallakin käytetty, joskin tässä näyttelyssä se jää aika huomaamattomaksi elementiksi.

Museon rakennukset sijaitsevat aivan kaupungin historian ytimessä, Senaatintorin laidalla. Kun museoita suunnitellaan uudisrakennuksiin tai väjempiin vanhoihin teollisuusrakennuksiin, näyttelyn suunnittelijoilla ja rakentajilla on laajempi valikoima näyttelyarkkitehtuurin ratkaisuille. Historiallinen, suojeltu rakennus taas asettaa omat raaminsa näyttelyarkkitehtuurille.

Täällä matalat tilat ja alkuperäisinä säilytetyt katot luovat tilaan erityisen ilmapiirin, ja paikoin näyttelyssä kulkeminen tuo mieleen rikkaasti sisustetun pienoismallin tai nukkekodin, erityisesti koska näyttelyn layout on tyyliltään enemmän biedermeieriä kuin minimalismia.

Uusi lähestymistapa esihistoriaan

Erityisesti esihistoriaa käsittelevä osuus eroaa perinteisestä museoretoriikasta. Tavanomaisten esineluetteloiden, ruukkukoristelujen ja nuolenkärkien typologioiden sijaan kivikautta lähestytään elinolojen, ympäristön ja ruokavalion kautta.

Kytkös nykyaikaan on toteutettu sijoittamalla esihistorian osastolle nykyaikainen jääkaappipakastin. Kaapin ovia avaamalla kävijä pääsee tutkimaan kivikautista ruokavaliota tutussa kontekstissa. Vaikka ratkaisu saattaa aluksi herättää perinteisempään museoesitykseen tottuneessa kävijässä epäilyä, konsepti osoittautuu käytännössä toimivaksi ja helposti lähestyttäväksi tavaksi hahmottaa menneisyyttä.

Näyttelyesineitä on esillä lukuisasti. Ilahduttavasti esillä on myös jokapäiväiseen elämään liittyviä objekteja. Keski-ikäiselle suomalaiselle lapsuudesta tutut esineet tuovat usein mieluisan muistikuvan tai oivalluksen. Toisaalta voi pohtia, onko näin kaikkien kävijöiden osalta. Avautuuko näyttely niin hyvin muillekin kuin yhtenäiskulttuurissa kasvaneille? Siis maahan muualta muuttaneelle väestölle tai matkailijoille. Tämä ei tietysti koske vain tätä museota, vaan luullakseni lähes kaikissa suomalaisissa museoissa näyttelyjä pusaavat samantyyppisen taustan omaavat museotyöntekijät, samantyyppisin tuloksin.

Uuden Kansallismuseon vuoden 2027 avausta odottaessa Senaatintorin kulmassa on joka tapauksessa esillä mainio Helsingin, ja tietenkin samalla Suomen historiaa esittelevä näyttely.

Poikkeuksellista on myös se, että museoon on vapaa pääsy. Tämähän palvelee kaikkia kaupunkilaisia, eikä pidä myöskään unohtaa matkailijoita, jotka hyvinkin saattavat yllättyä Helsingin muiden museoiden melkoisen korkeista pääsylippuhinnoista.

Poimintoja näyttelystä 

Tekstit näyttelyn oheismateriaaleista; valokuvat kirjoittajan.

Nykyisen Helsingin alueen ensimmäiset asukkaat asettuivat kivikaudella muun muassa Malminkartanoon, kun merenpinta oli yli 20 metriä nykyistä korkeammalla. Asuinpaikat olivat hiekkarannoille rakennettuja osittain maanalaisia hirsimajoja.

Kivikaudella ravinto hankittiin kalastamalla, metsästämällä ja kasveja keräämällä. Ilmasto oli nykyistä lämpimämpi, ja vesireitit helpottivat liikkumista. Ruoka valmistettiin avotulella ja säilöttiin saviruukkuihin.

Hylje oli tärkein saaliseläin. Hylkeestä saatiin lihaa, rasvaa, nahkaa ja luita. Talvisin niitä metsästettiin jäältä harppuunoin ja nuijin, keväällä jään reunalta ja syksyisin veneistä käsin verkoilla

Asutus jatkui vuosituhansien halki Puusepäntuotteiden ja luuesineiden maatuessa kivikaudelta on säilynyt lähinnä kivi- ja saviesineitä. Alueen varhaiset kielet ovat hävinneet, mutta asutus Helsingin seudulla on jatkunut katkeamatta tuhansia vuosia.

Helsinkiin rakennettiin pieni puukirkko 1550-luvulla. Kaupungin siirron jälkeen 1640-luvulla kirkko jäi hospitaalin käyttöön ja rapistui. Kirkon irtaimistoon kuului rikkaiden porvarien lahjoittamia esineitä ja jopa urkupositiivi.

Kirkon pienoismalli on yksi näyttelyn helmistä

Tallinnaan ja Trapaniin 1500-luvulla Helsingin kauppa keskittyi Itämerelle, 1600-luvulla Pohjanmerelle ja 1700-luvulla aina Välimerelle asti.

Vuoden 1808 tulipalo ja pääkaupunkiasema vuonna 1812 vaativat Helsingin uudistamista. Arkkitehti C. L. Engel suunnitteli kaupunkiin monumentaalisen ja säännönmukaisen empirekeskustan. Suomen keskusvirastot siirrettiin Turusta uuteen pääkaupunkiin Helsinkiin.

Kasvava kaupunki houkutteli käsityöläisiä ja maaseudun nuoria palvelukseen. Herrasväen keittiöissä arkiset puuesineet elivät rinnan kiillotettavien kupariastioiden kanssa.

Venäjänkieliset katukilvet otettiin käyttöön 1833 ja suomenkieliset 1890-luvulla. Vuonna 1903 venäjä määrättiin kilpien ylimmäksi kieleksi osana venäläistämispolitiikkaa, mikä herätti mielenosoituksia.

Tervattu kaksoiskotka (1913–1920) Vuonna 1913 pystytetty Rauhankappeli koettiin venäläisen sorron vertauskuvaksi. Ylioppilaat tervasivat kappelin 1919, ja se purettiin 1920. Aitaa komistanut kaksoiskotka päätyi kaupunginmuseoon.

Ihailtu ja kiistelty merenneito (1908) Ville Vallgrenin toteuttama Havis Amanda -veistos herätti paljastuksestaan lähtien kiivasta keskustelua. Myöhemmin siitä tuli helsinkiläisille rakas symboli, jonka lakittamisesta muodostui julkinen vappuperinne vuonna 1951.

1950-luvulla asuntopula ajoi perheitä pois ja kaupunki yksikielistyi. Väestön kasvaessa 1990-luvulla ulkomaalaistaustaisten määrä viisinkertaistui vuoteen 2000 mennessä.

1980-luku oli talouskasvun ja vaihtoehtokulttuurin aikaa. 1990-luvun alun raju lama nosti työttömyyden yli 20 prosenttiin, mutta talous toipui vähitellen vuosikymmenen lopulla.

Historianäyttelyihin nostetaan joskus auto nähtävyydeksi ja alustaksi vuorovaikutteiselle toiminnalla. Olen istunut aiemmin Trabantin ja kuplavolkkarin penkillä eri museoissa. Nyt vuorossa oli jo taksimersu

---

Helsinki-näyttely - Helsingin kaupunginmuseo

Helsinki-näyttely esittelee kaupungin käännekohtia, luonnon ja ilmaston vaikutusta sekä elämää idän ja lännen välissä aina kivikaudelta nykypäivään saakka.

Vapaa pääsy

Esillä on myös lapsille suunnattu Lasten kaupunki -näyttely

 

Museon verkkosivu

Valokuvat kirjoittajan. Kuvattu näyttelystä 24.9.2026.