Sarah Lucas, Kiasma
Kiasman ylimmässä kerroksessa esillä oleva Sarah Lucasin näyttely on saanut hyviä arviointeja. Hän on arvostettu, sukupuolta ja sukupuoleen liittyviä järjestelmiä kuvaava taiteilija. Lucas on syntynyt vuonna 1962 Lontoossa ja asuu Suffolkissa. Näyttelyteokset ovat kooste 1990-luvulta tähän päivään: veistoksia, valokuvia ja installaatioita
Read this article in English here
Museoiden näyttelypolitiikkaa on joissakin viimeaikaisissa puheenvuoroissa kritisoitu siitä että (suomalaiset) museot eivät oikeastaan ota aidosti kantaa ajankohtaisiin tapahtumiin tai ympäristöön. Soveliaita näyttelyaiheita museoille olisivat ympäristöasiat ja sukupuoli. Sellaiset aiheet joista kulttuurikuplassa kaikki ovat samaa mieltä. Jos on näin, niin tämä Lucasin sinänsä aika kantaaottava näyttely olisi niin sanottu hyväksyttävää kannanotto. Valokuvataiteen museossa tällä hetkellä esillä oleva rotuun keskittyvä näyttely ehkä olisi astetta radikaalimpi keskustelunavaus.
![]() |
| Nimetön. 1993, guassi ja kollaasi kortille. Sarah Lucas. Yksityiskokoelma |
Lucasille keskeisiä aiheita ovat kehon ja seksuaalisuuden merkitykset ja oletukset. Hän käyttää usein arkisia esineitä – kuten huonekaluja, hedelmiä, sukkahousuja tai valaisimia.
![]() |
| Pupu. 1997, sukkahousut, sukkanauha, vanerituoli, puristin, kapokki, metallilanka. Yksityiskokoelma |
![]() |
| Hunajapupu. Sukkahousut, johto, villa, jousipuristin, kengät, akryyli, tuoli. Sarah Lucas. Courtesy Sadie Coles HQ, London |
![]() |
| Etualalla teos Hyviä ajatuksia - pahoja ajatuksia, 2023, Sukkahousut, metallilanka, villa, saapikkaat, nyrkkeilyhanskat, akryylimaali, tuoli, roska-astia. Sarah Lucas. Courtesy Sadie Coles HQ, London |
Kiasman viides kerros on ainakin minun kävijäkokemukseni mukaan aika vaikea paikka näyttelyille. Tilan arkkitehtuuri on itsessään niin voimakasta, että se syö teosten tehoja. Mielestäni myös tässä näyttelyssä. Tosin Mannerheimintien suuntaan parvekkeella tila ja teokset ovat yhtä.
Näyttelyteksteissä kerrotaan että Lucasin töissä on huumoria joka on kaksimielistä, mutta jossa toisaalta käsitellään myös valtaa. Huumori on yleensä hienovarasta. Ei kuitenkaan aina erityisen hienovaraista, kuten Eduskuntatalon puoleisessa näyttelytilassa voi havaita.
![]() |
| Pupukani. 2022, pronssi, betoni, pehmeä teräs. Sarah Lucas. Courtesy Sadie Coles HQ, London |
Sarah Lucas on itse kuvannut huumorin elähdyttävää merkitystä: "When humour happens, things get good. Less depressing. It's a kind of magic. Suddenly things make sense. Contradictory things. Hard to reconcile things." (National Gallery of Australia, Emma Dexterin ja muiden keskustelu 'Sarah Lucas: When humour happens, things get good').
Entä kertooko Lucas teoksissaan omasta elämästään? Kyllä, ainakin jollakin tasolla: "I didn't set out to be autobiographical really. In fact I saw, and see, art as a way of having an objective look at something. Though now that I have a lot of works behind me, I can see that they inevitably tell a story, in their way. And of course they are much more personal than I perhaps thought they were at the time of making." (Phaidon, haastattelu 'Sarah Lucas on Her Art, the Venice Biennale).
Lucas tavoittaa harvinaisen hyvin sukupuolten kehon kielen erot. En tiedä
opetettiinko, tai opetetaanko Englannissa nuoria naisia istumaan siveästi jalat
yhdessä, Suomessa näin ainakin on joskus tapahtunut. Lucasin puput tai naiset
eivät todellakaan istu siveästi, vaan röhnöttävät maskuliinisesti jalat
harallaan.
Lucasin näyttelyn vastinparina voisikin toimia Kremlin kuviin perustuva mielikuvampanja, Vladimir Putinista miehisenä miehenä. Näissä Putin sukeltaa, metsästää ja kalastaa. Eikä kyse taida olla vain lavastetuista kuvista, kun Putinia katsoo valtiovierailukuvissa, niin hän istuu Kremlin koristelluissa tuoleissa tukevasti jalat harallaan, machon perikuvana.
Valokuvat näyttelystä 15.10.2025, OI. Putin-kuva Reutersin kokoelmasta 35Photos. Putin's art of the photo, 2021









Kommentit
Lähetä kommentti