Ateneumin näyttely Gallen-Kallela, Klimt & Wien

Asuin Wienissä muutaman vuoden 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa. Tuo aika oli Suomessa aikamoista murroskautta. Lähtiessä Suomea verrattiin Pohjolan Japaniksi, palatessa olikin vastassa laman kourissa kärvistelevä ja Pohjois-Koreaan verrattu maa. No, nythän Suomea verrataan taas Japaniin. Taantuvia lapsiköyhiä teollisuusmaita molemmat

Wienissä oli joka tapauksessa viihtyisää. Kaupunki oli muistini mukaan konservatiivinen ja rauhallinen paikka, jossa keisarikunnan menneisyydestä muistuttivat jättimäiset hallintorakennukset, ooppera, konserttitalo ja espanjalaisen ratsastuskoulun valkoiset Lipizzanerit. Toisaalta myös Adolf Loosin ornamenteista erkaantuvaa Loos-taloa esiteltiin arkkitehtuurikohteena.

​Eräs rakennus jätti mieleen kuitenkin ehkä vahvimman muistijäljen. Kyseessä oli Josef Maria Olbrichin suunnittelema valkoinen Secession-talo. Rakennus kultaisine torneineen vaikutti joltain aivan erilaiselta kuin muu kaupunki. Muistaakseni rakennuksen restaurointi oli tuolloin vastikään valmistunut. Rakennukseen oli kirjoitettu tunnuslause Kaikille ajoille taiteensa, kaikelle taiteelle vapautensa. Lause kuulosti erityisesti saksaksi (Der Zeit ihre Kunst. Der Kunst ihre Freiheit) vakuuttavalta, vaikkakaan sisältö ei ehkä enää 1980-luvulla ollut niin vallankumouksellinen kuin sesessionin aikana.

Josef Maria Olbrichin suunnittelema Secession-rakennus valmistui 1898. Kuva Ateneumin näyttelystä

Jos Ateneumin näyttelyn haluaa paikallistaa fyysiseen ympäristöön, niin se kietoutuu tuon rakennuksen ympärille. Ajankohta on viime vuosisadan alussa, jolloin Wien oli valtakunnan keskus, ja näyttelyn esittelytekstin sanoin ”erilaisten aatteiden, tyylisuuntien ja kansainvälisten vaikutteiden kuohuva keskus."

Näyttelyssä tuodaan esiin, miten Wiener Secession – irtautuminen perinteisistä taideinstituutioista – syntyi vuonna 1897 Gustav Klimtin johdolla. Tavoitteena oli taiteen vapauttaminen ja kaikkien taidelajien tasa-arvo: kuvataide, arkkitehtuuri, käsityö ja muotoilu nähtiin modernin maailman ilmentyminä.

Taiteilijaryhmä Gustav Klimtin kanssa (vasemmalta oikealle): Josef Hoffmann (osittain näkyvissä), Carl Moll, Gustav Klimt, Lilly Waerndorfer (keskirivissä toinen oikealta), Fritz Waerndorfer (edessä keskellä) ja Koloman Moser, n. 1898. Kuva näyttelystä. Österreichische Nationalbibliothek, Wien

Klimt on näyttelyn wieniläinen päähenkilö, joskin hänen alkuperäisteoksiaan ei Itävallasta ole saatu näyttelyyn lainaksi kuin neljä, eivätkä nekään ehkä aivan merkittävimmästä päästä. Klimtin merkittävät maalaukset ovat tietysti kysyttyjä ja harvoin lainattavissa kansainvälisiin näyttelyihin. Lainaustoiminnan varovaisuutta kuvaa myös se, että osa maaluksista oli suojattu erillisellä vitriinillä. Esillä olevat teokset toki valottavat hänen taidettaan ja asemaansa ja on hienoa etä ylipäätään Klimtiä on saatu Suomeen näytteille.

GUSTAV KLIMT 1862–1918. Josef Lewinsky Carloksen roolissa. Clavigo-näytelmässä, 1895, öljy. Belvedere

Suomalaisena vastinparina näyttelyssä korostuu Akseli Gallen-Kallela, jonka yhteydet sesessioon ja eurooppalaiseen taide-elämään nousevat vahvasti esiin. Gallen-Kallela oli wieniläisten tapaan kiinnostunut kokonaistaideteoksesta (Gesamtkunstwerk) ja pyrki luomaan taidetta, jossa eri taiteenlajit yhdistyivät saumattomasti. Hänen yhteytensä wieniläisiin taiteilijoihin ja osallistumisensa kansainvälisiin näyttelyihin rakensivat siltoja Suomen ja Keski-Euroopan modernin taiteen välille. Gallen-Kallelan teokset näyttelyssä havainnollistavat harvinaisen hyvin, miten suomalainen taide oli osa laajempaa eurooppalaista murrosta.

AKSELI GALLEN-KALLELA. 1865 Pori–1931 Tukholma. Kosmos, esityö Juséliuksen mausoleumin freskoa varten, 1902, tempera. Sigrid Juséliuksen Säätiö

Näyttely on poikkeuksellisen laaja sisällöltään. Esimerkkinä jo Gallen-Kallelan Juseliuksen monumenttiin liittyvät maalukset olisivat voineet olla oma näyttelynsä, ja Sesessionin taideteollisuuteen liittyvä toiminta samaten. Ajoittain tuntuu, että aineksia on jo liikaakin sulatettavaksi. Huippuluokan tutkimukseen perustuvasta näyttelystä on kuitenkin kyse.

AKSELI GALLEN-KALLELA. Kevät, harjoitelma Juséliuksen mausoleumin freskoa varten, 1902-1903, öljy. Gösta Serlachiuksen taldesäätiö. Gallen-Kallela osallistui mausoleumin freskojen  luonnoksilla Wienin sesession monumentaalitaiteen näyttelyyn 1904

Ateneumin näyttelyjä markkinoidaan nykyään vetävästi. Esille poimitaan Kansalliskirjastosta "löytynyt" Klimtin portfolio ja siihen liittyvä alkuperäispiirustus, tai poikkeavat arviot siitä, mitä maisemaa jokin Gallen-Kallelan maalaus kuvaa. Markkinointi toimii hyvin tarinoiden kautta.

​Ehkä hiukan liioittelua kuitenkin on, että ainakin Museokortin näyttelymarkkinoinnissa näyttelyä mainostetaan Ateneumin Klimt-näyttelynä. Kai kyseessä on kuitenkin Gallen-Kallela -näyttely, jos aihe halutaan tiivistää yhteen taiteilijaan.

Portfoliokirjan kansi,  yksityiskohta

Näyttely on jaoteltu kymmeneen teemaan. Nämä ovat Wienin salongeissa, Uusi ihminen, Das Werk von Gustav Klimt-portfolio, Maisema, Monumentaalimaalaus, Esityöt Juséliuksen mausoleumia varten, Wienin Secession-rakennus, Myyttinen menneisyys, Wiener Werkstätte – muotoilun juhlaa ja Kokonaistaideteos – Gesamtkunstwerk.

Esillä on myös rekonstruktio Secessionin Beethoven-friisistä. Yksityiskohta

Näyttelyn loppuhuipennokseksi on nostettu esille Amalie Zuckerkandlin muotokuva. Hieno päätös näyttelylle, jos sen vain vielä runsaasta tarjonnasta täyttyneenä huomaa. Teosteksti kertoo maalauksen, wieniläiseen kulttuurisukuun kuuluneen Amalie Zuckerkandlin muotokuvan olevan Gustav Klimtin viimeisiä teoksia. ”Monin tavoin vertauskuvallisessa teoksessa näkyy Klimtin tapa luonnostella kankaalle lyijykynällä ja täydentää se maalaamalla. Hän oli saanut kasvot valmiiksi, kun sodan syttyminen keskeytti työn. Klimt palasi teoksen pariin myöhemmin, mutta se jäi lopulta kesken taiteilijan kuoleman takia 1918. -- Zuckerkandlin kohtalo oli joutua kansallissosialistien vangiksi. Hän menehtyi Bełžecin tuhoamisleirillä Puolassa 1942.”

GUSTAV KLIMT. 1862 Wien-1918 Wien. Amalie Zuckerkandl, 1917/1918, öljy. Belvedere, Wien

---

Aikajana näyttelyn tekstien perusteella

1891 - Klimt tutustuu Emilie Flögeen, josta tulee myöhemmin hänen elämänkumppaninsa.

1897. Joukko taiteilijoita eroaa Künstlerhaus-yhdistyksestä ja perustaa Wienin sesession (Vereinigung Bildender Künstler Österreichs) modernin taiteen foorumiksi. Perustajajäseniin kuuluvat Klimtin lisäksi mm. Koloman Moser, Josef Maria Olbrich ja Josef Hoffmann.

1898 - Wienin sesessio järjestää ensimmäisen näyttelynsä Puutarhaseuran tiloissa. Ville Vallgren ja hänen puolisonsa Antoinette Vallgren osallistuvat näyttelyyn. Yhdistyksen oma näyttelytila, Josef Maria Olbrichin suunnittelema Secession-rakennus, valmistuu.

1900 - Sigmund Freud julkaisee Unien tulkinnan, psykoanalyysin merkkiteoksen, joka vaikuttaa vahvasti sesessionistien ajatteluun. Arkkitehti Gustav Nyström tutustuu Wienissä Otto Wagneriin. Nyströmistä tulee yhteyshenkilö Wienin sesession ja suomalaisten taiteilijoiden välille. Akseli Gallen-Kallela tekee kansainvälisen läpimurtonsa Pariisin maailmannäyttelyssä Suomen paviljongin kattofreskoilla.

1901 - Gallen-Kallela osallistuu sesession "pohjoismaiseen näyttelyyn" useilla teoksilla. Suomalaisista mukana myös Albert Edelfelt, Albert Gebhard, Hugo Simberg, Helmi Biese, Pekka Halonen Eero Järnefelt, Juho Rissanen ja Magnus Enckell. Taidehistorioitsija, kirjailija Johannes Öhquistin laaja artikkeli Gallen-Kallelan taiteesta sesessionistien Ver Sacrum -lehdessä

1902. Sesessio järjestää Beethovenille omistetun näyttelyn. Klimt maalaa näyttelyä varten monumentaalisen Beethoven-friisin, joka on osa 21 taiteilijan luomaa kokonaistaideteosta.

---

Näyttely on toteutettu yhteistyössä Wienin Belvederen taidemuseon kanssa. Näyttelyn kuraattori Anu Utriainen. Näyttelyarkkitehti Osmo Leppälä.

Näyttely museon kolmannessa kerroksesa on avoinna 1.2.2026 saakka. Näyttelyluettelo on suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi